Aamulla Simonen hopeanharmaa Renault kaartaa taas pihaan ja ajelemme yhdessä Paderborniin. CT:ssä Alla on juuri aloittamassa PRT:tä, joita riittääkin koko päiväksi. Dr. Freitag kertoo, että heillä PRT on ollut hyvin suosittu kivunhoitomenetelmä...ja siitä kertoo vartin välein olevat ajat noin seitsemästä viiteen. Keskittäminen tietyille päiville on ihan hyvä idea, koska PeRTit käyvät kerran viikossa ja toimenpide vaatii hieman lisärekvisiittaa.

PRT (Perkutan Periradikuläre Therapie) on siis tietokonetomografia-ohjattu puudutus. Potilaan maatessa mahallaan otetaan aluksi lateraali topo halutusta rangan kohdasta ja suunnitellaan siihen muutaman leikkeen kokoinen pakka puudutettavien nivelten (fasetit tai SI) kohdalta. Leikkeistä mitataan miten neula työnnetään nivelen lähelle ja radiologi menee hoitajan avustamana laittamaan neulan paikalleen. Sitten taas otetaan sama pakka ja tarkistetaan onko neula oikeassa syvyydessä ja kulmassa. Sen jälkeen radiologi ruiskuttaa puudute-kortisoni-varjoaine-seoksen ja tästä otetaan vielä yksi pakka, että nähdään minne aine lopulta päätyi. Kun vauhtiin päästään niin toimenpiteet menevät nopeasti. Radiologi ravaa tökkimässä neuloja, potilashoitaja täyttää ruiskuja ja konehoitaja ajelee pöytää edestakaisin.  Alla olevassa kuvassa Dr. Freitag on juuri pistämässä potilasta.

Alla teki aamun ensimmäiset PRT:t, mutta sitten minut päästettiin koneelle. Istuinkin melkein koko loppupäivän koneella – niin siinä käy, kun minut päästää konelle... PRT:t alkoivat mennä aika näppärästi ja työkaverit alkoivat selvästikin luottaa osaamiseeni. PeRTtien välissä oli pari lannerankaa ja tein ne sitten samantien. Aika tavanomaisesti täällä noita nikamien välejä kuvataan – tosin tykkäävät hieman paksummista pakoista kuin mihin olen tottunut. Tosin täälläkin on pyritty lannerangat siirtämään pääasiassa magneetin puolelle.

Yksi ambulanssipotilaskin saatiin tänään pöydälle. Vanhemmalle naiselle tehtiin keuhkoembolia-CT. Tuli ihan kotoisa olo, kun kämppä oli täynnä ensihoitajien rekvisiittaa. Olen tottunut näihin potilaisiin, joista roikkuu piuha jos toinen ja kolmaskinkymmenes. Paareilla mahtui juuri ja juuri sisään huoneeseen, mutta näitä tapauksia ei tosiaan ole privaattipuolella paljon.

En ollut suunnitellut erityisen tarkkaan mihin aikaan lähtisin kotiin. Neljän jälkeen sitten Simone soitti alakerrasta ja kysyi haluanko tulla hän kyydissään. Carina sanoi, että voin toki lähteä, kun kyyti on tarjolla ja niin poistuin taas Simonen kanssa.