Aamu oli tänään melko sumuinen ja viileä. Simone oli hieman myöhässä, joten ehdin odotellessani ottaa muutaman valokuvan "kotimaisemistani".

En ole kohdannut aiemmin magneetissa pelkopotilaita – tai ainakaan sellaisia, joita ei olisi kauniilla puheella saatu pysymään putkessa. Tänään niitä oli sitten parikin. Pamilla saatiin kuitenkin kuvaukset tehtyä. Tavallaan ymmärrän, että pelkopotilaat menevät täyteen paniikkiin ja eivät voi todellakaan mennä putkeen. Kuitenkin itse putkessa maanneena sitä on hankala sisäistää, koska mielestäni siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Hyvin fiksoituna makaa mukavasti kuin kotisohvalla. Tietenkin kunnioitan potilaiden tuntemuksia ja niiden mukaan pitää mennä.

Magneetissakin on yksi opiskelija ja puhuimme hänen kanssaan tänään harjoittelusysteemeistä. Täällä siis opiskelija tekee koulun alussa sopimuksen jonkun paikan kanssa ja on siellä sitten työssäoppijana (3 päivää viikossa) koko kolme vuotta. Minä pidän kuitenkin enemmän systeemistä, jossa harjoittelupaikat vaihtuvat. Vaikka uusi paikka uusine ihmisineen ja uusine tapoineen vaatii totuttelua ja on toisinaan stressaavaa niin sitä oppii enemmän. Näkee paljon erilaisia työskentelytapoja ja tietää sitten millaisessa työpaikassa haluaa työskennellä. Ja tietää millaisessa paikassa ei ainakaan halua työskennellä.

Tänään Marjut tuli hakemaan minut töistä ja kävelimme yhdessä hieman ympäri Paderbornin keskustaa. Kävimme katsomassa miltä Padaborner Dom St. Liborius näyttää sisältä ja muutenkin ihastelemassa kauniita rakennuksia. Kirkot ovat usein taidehistorialliselta kannalta mielenkiintoisia kohteita – niin arkkitehtuurin kuin koristeidenkin osalta. Paderbornin Domissa oli mielenkiintoisia lasitöitä, mutta hämärässä niistä oli vaikea saada kunnollista kuvaa (ainakin minun kamerallani).

Kaupunkireissun jälkeen palasimme sitten takaisin Schlangeniin. Olen jo yrittänyt hieman aloittaa tavaroitteni pakkaamista, koska edessä on varmasti aikamoinen painiottelu, että saan kaiken laukkuihini. Toisaalta ei yhtään huvittaisi vielä pakata, koska se väistämättä tuo mieleen sen, että lähtö on parin päivän päästä. Olen jo ehtinyt aika mukavasti kotiutua huoneeseeni.